perjantai 22. elokuuta 2014

Busan, Korea ja nuorukainen, korealainen "Steve" matkaoppaana

Täällä tylsänä perjantai päivänä töitä odotellessa taas vaivun onnelliseen horrokseen muokatessani lomakuvia ja muistellessani ihanaa kuukauden mittaista matkaamme, joka vietettiin Ilonan kanssa keväällä. Vihdoin blogikin saa kuulla lisää matkastamme, toivottavasti pidätte.

Japanin jälkeen vuorossa oli Korea. Minulle uusi maa ja matkakohde jännitti suuresti, Ilona oli jo kolunnut pari kertaa aikaisemmin Koreaa eli hieman jo konkari. Ensimmäinen etappi oli kiva Busan. Siellä on kaikille kaikkea aina nähtävyyksistä shoppailuun. Paikka on suuri, mutta monet paikat siellä tuntuu pieneltä ja kotoisalta.

Ilona tahtoi esitellä minulle Yongdusan Parkin. Siellä olisi ollut näköalatornikin, mutta ajattelimme katsoa maisemia myöhemmin muualta korkealta ilmaiseksi. Olihan sieltäkin ihan mukavat maisemat, koska puisto oli korkealla ja muutakin tekemistä riitti.


Pariskunnille puisto oli suotuisa ja rakastavaiset siellä kävelivätkin onnessaan. Kaiteisiin sai lukita rakkausviestejä ja lukkoja, ihan mitä vaan sydän sanoi, niin vain taivas oli rajana runoilujen soinnussa.


Päivän asua, sattumoisin puistoon sopivaa, hempeää ja romanttista. Valkoista pitsiä ja söpöä vaaleanpunaista hameessa. Minäkin meikittömänä näytän hieman hölmöltä, ehkä rakkaudesta sekaisin tai sitten muuten vaan..

 Mitkä puut ja koristeet. Ihanat vuoristot Lotte depatment storen ilmaiselta näköalatasanteelta.

Sitten päästäänkin Steveen, joka ei ollut nuorukaisen oikea nimi. Virallinen oli hieman vaikea, niin poika esitteli itsensä Steveksi. Korealaisilla pojilla on tapana keksiä itselleen englantilaiset nimet, kai se on heistä coolia. Eräs poika pyysi minua keksimään hänelle siisti nimi ja keksittyäni hän oli niin onnessaan.. 

Kun näimme Steven, hän ihaili vaaleita hiuksiamme ja oli niistä ihmeissään. Vaikkemme nyt erityisen blondeja olekaan. Aasiassa meistäkin astetta tummempi hius näyttää niiden silmissä blondeilta. Myös valkeat ihomme miellytti hänen silmäänsä, oli se niin ihmeellistä. 

Korealaisissa perheissä äidillä on valtaa, tai ainakin tässä tapauksessa vaikutti siltä. Steve rakastaa äitiään yli kaiken ja se näkyi. Äityli soitti poikansa perään useampaan otteeseen ja puheluita seuratessamme mies muuttui pikkupojaksi. Eleet ja ääni ja kaikki oli niin mammanpoikaa, että. Mamma kyseli kuulumisia ja toivoi, että kaikki olisi hyvin. Oliko poika syönyt ja oliko hauskaa. Meillä oli ainakin hauskaa seurata tilannetta vierestä ja kuulla aina vähän väliä, että äiti on ihan paras.

Pahin oli, kun menimme paikalliseen Lotte pikaruokaravintolaan. Lotte on muuten iso yhtiö Koreassa, vähän kuin täällä S-ryhmä. Siellä pöytäämme suristen lensi joku kärpänen. Nuorukainen pelästyi ja näytti taas avuttomalta pikkupojalta. Nauroimme. Siitä päästäänkin tarinaan, mikä Stevelle oli tapahtunut. Hän oli mennyt illalla huoneeseensa nukkumaan, ja sängyllä lepäsi joku kärpäsen tapanen. Poika oli kuulemma kiljunut ja äiti oli tullut auttamaan pahan ötökän pois huoneesta, sitten oli rauha maassa ja nuorukainen pääsi nukkumaan hyvin mielin. Niin hölmöä, nauroimme katketaksemme. Hassua nähdä suuria eroja suomalaisten ja korealaisten välillä. Hahahaa!!!

 Koreassakin on tuttua poseerata peace merkit pystyssä

 Näkymiä Lotte department storesta


Ensimmäisessä kuvassa näkyykin Busanin torni ja tässä kollaasissa on kuvia lähinnä sieltä puistosta, mistä kerroin ja Lotte departmentista ja lähistöiltä. Niitä rakkaudenosoituksia kirjattuna kauniisti ja muuta hienoa. Pidän kaikista yksityiskohdista ulkomailla, esimerkiksi ihan lyhtypylväs saa minut ihastelemaan ja jähmettymään...


Viimeisenä, muttei vähäisempänä rakkaudenosoituksia -tai sitten ei. Steve oli niin innoissaan kun tapaamisemme jälkeen sai meiltä halit. Ilona oli ensimmäinen ulkomaalainen, ketä nuorukainen sai halata. Ei varmaan montaa muutakaan hän ollut kerennyt halia elämänsä aikana, se ei ole nimittäin tavanomaista Koreassa. Steve oli onnesta soikeana, pyysi sata kuvaa sessiosta. Myöhemmin huomasimme, että hän oli laittanut omiin some juttuihinsa halauskuvia ja saanut kaverinsa myös kateelliseksi lähetellessään ympäri ämpäri ulkomaalaisen tytön kanssa otettuja halausfotoja.

❤Haleja ja rakkautta teidän ihanien perjantai rientoihin❤

perjantai 15. elokuuta 2014

Tubecon huomenna! Tule moikkaamaan minua! +minä päälavalla? Mitäh?

Kauan odotettu Tubecon 16.8 nyt lauantaina. Siellä on ihan hirveästi vaikka ja mitä, pyörryn varmaan jo Hartwall areenan ovella.. Eikä jännitystä helpota yhtään se, että minut nähdään myös HARTWALL AREENAN PÄÄLAVALLA? MITÄ? Minut on nimittäin sijoitettu keskustelupaneeliin sattumoisin isojen tubettaja nimien kanssa samaan aikaan. En voi uskoa tätä todeksi. Vlogi paneeli 1 on 16.30-17.00. Toivottavasti en mene ihan jäihin. Päälava? Kääk. Mieletöntä. Ja katsokaa mitä nimiä paneeli pitää sisällään silloin...

Eeddspeaks/Eetu Pesonen
TheLozFanVlogs/Sami Koivisto
Justimusfilms/Sami Harmaala
Pihlaja DeAurora/Pihla Jade Aurora
Puheenjohtaja: Amppurulaa/Amos Soivio
MrTuomo/Tuomo Kaski
Soikkuu/Sonja Hämäläinen

Minua voi tulla myös moikkaamaan Meet&Greet 4 kello 15.30-15.50 ja kanssani on silloin Katja, Youtubesta tuttu Mara Katti. Suosittelen lämpimästi katsomaan videoitaan, tekee loistavia lyhytelokuvia. Tottakai saa moikata milloin vain, jos minua näkee myös muualla Tubeconissa haahuilemassa, sitä varten juuri käyn miiteissäkin, että näen teitä!! Jos jostain syystä minua ei kuulu eikä näy valtavan Hartwall areenan käytävillä ja tahtoisit tavata, niin pihlajade kikkiin viestiä!


❤Toivottavasti nähdään huomenna❤

Stalkkaaja ja minun "sabotoija" netissä monta vuotta


Mitäs sanotte? Samoja kokemuksia?

lauantai 9. elokuuta 2014

Kapteeni Aasialaisessa laivassa

Menimme laivalla Japanista Koreaan ja niihin aikoihin, kun oli tapahtunut kamala onnettomuus Jeju saarille menneellä laivalla. Itketti mennä aluksi ja tuli mieleen uutisista luetut tapahtumat, ihan järkyttävää. Onneksi sain nukuttua kuin pieni lapsi laivalla. Siellä oli hassusti tuntemattomia samassa hytissä. Matkan kesto oli onneksi lyhyt, olikohan jotain 6 tuntia.


Leikin kapteenia

Tällainen päivän asu tällä kertaa

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Päivän asu Aasiassa Nagasakissa kauniine maisemineen

Nagasaki on niin kaunis kaupunki vaikka varjona onkin sen kurja historia. Miten niin hurjan tuhon jälkeen, kun jenkit pommitti koko paikan on saatu niin upean näköinen kaupunki taas kasaan.

Guesthousen upeat puitteet. Miten rentoa lepäillä riippukeinussa 






Nuoriso leikki saippuakuplilla ja pian mekin saatiin kuplapulloset. Jotkut paikalliset pojat halusivat meidän kanssa yhteiskuvia, mikä on arkipäivää Aasiassa. He ihastuksissaan tahtoivat antaa meille lahjan, saippuakuplapullon. Se oli kivaa, kun juuri oltiin ihailtu tyttöjen kuplataiteita.


Viimeiseksi herkuttelua. Ompa minulla nyt tätä kirjoittaessani nälkä! NAM

maanantai 4. elokuuta 2014

Kuala Lumpur My Day

Viimeistä viedään, eli tuon kauan sitten toteutetun matkan viimeinen video. Toivottavasti tykkäätte päivästäni videolla. Saatte nähdä ällöttäviä ötököitä, kuullu pimeän lepakkoluolan lepakoiden ääniä. Nähdä niiden kakkaa kypärälläni myös..

perjantai 1. elokuuta 2014

Summer Lookbook Aasia ☼Bali, Kuala Lumpur, Singapore -matkalta☼

Mennään vielä sille Aasian matkalle, missä matkakohteina olivat Bali, Kuala Lumpur sekä Singapore. Kuumien helteiden asuja, tosin Suomessa oli kylmä tuolloin, niin hyvä julkaista tämä vasta nyt näin myöhässä. Kuvat ja video kuvattiin '13 ja '14 vuodenvaihteessa. Voitte havaita, kuinka olen palanut videolla ja ehkä hieman räjähtäneenkin näköinen, koska tulikuumuudesta hiki virtasi, eikä hiostavat hiuksetkaan pysyneet ojossa. Meikistä tietoakaan suurimmassa osassa kohtauksia. No, eihän loman idea olekaan tälläytyä, joten toivottavasti videolla näkyy rento meininki.

1.

2.

3.

4.

5.

6.


Mikä oli asuista parhain? Videolla asut ovat eri numeroilla, kun postauksessa. Jos joku nyt tähän vastaa, niin voi vastaa siis blogin numeroilla 1-6.
Oikein ihanaa viikonloppua, elokuuta sekä kesän jatkoa. Mikäli nämä ovat vikat lomapäiväsi, niin onnea uuteen kouluvuoteen tai töihin<3!

torstai 31. heinäkuuta 2014

Rakkauden puute saa ahneeksi

Japani postausta, mutta hieman erilaista, mitä aiemmat. Muutamia kuvia, päivän asua ja eniten tarinaa eräästä surullisesta isästä.


Meillä reppumatkailijoilla oli tekemistä aina ja lennot saattoivat lähteä varhain aamuyöstä. Niimpä oli turhaa ostaa vastaaville öille hotelliyö, kun olisi pitänyt stressin keskellä herätä, tilata taksi ja järjestellä kaikki asiat, että päästäisiin parhaiten ja hyvissä ajoin lennolle. Monet yöt tuli nukuttua lentokentillä, bussiasemilla ja muualla. Tuolloinkin nukuttiin lentokentällä, jossa oli kylmä. Aamulla heräsin mummoksi sonnistautuneena, olin kaivanut laukustani lämmikettä päälle ja kun Ilona heräsi, alkoi aamuinen nauru raikua kun näki minut tuollaisena edessään.

Lento lähti varhain ja määränpäänä oli historiallinen paikka Nagasaki, jonne matkattiin bussilla. Samalla lennolla ja sattumalta samaan bussiinkin matkustanut mies alkoi puhua meille, kun hänellä oli paikka vieressämme lentokoneessa. Kyselimme kaikkea kovasti mieheltä ja hän vaikutti alakuloiselta. Paljastui, että hän oli menossa kirjoittamaan eropapereita. Hän ei enää rakastanut vaimoaan ja siitä vaimo oli suuttunut niin, ettei antanut miehen nähdä kahta poikalastaan. Kamalaa ja tähän päälle rakkaudettomuudesta vaimo antoi yhden ehdon, että jos isä lähettäisi tilille ison summan rahaa joka kuukausi, niin sitten hänellä olisi mahdollisuus nähdä ensimmäistä kertaa lapsensa reilusti yli puoleen vuoteen. Niin väärin..


Kun menimme bussiin, niin väsymyksestämme huokasimme "eikä, joudumme seistä", sillä bussi oli täynnä. Kunnes jotain tapahtui, yhtäkkiä seisovat ihmiset repivät tuoleista toiset tuolit. Miten kätevää, keskelle sai "koottua" paikan viereisestä istuimesta.


Olimme todella räjähtäneitä ja rähjäisiä kylmän ja kolkon lentokenttäyön jälkeen. Kuva nyt ei anna oikein niin hyvin oikeutta, miltä näytimmekään livenä...



Bussiaseman inva wc:ssä tälläydyttiin hieman järkevän näköisemmäksi. Hampaat pestiin, vaihdettiin vaatteet, laitettiin puhtaamman näköiset hiukset talkilla, köyhän miehen ja oikeastaan kaikkein paras kuivashampoo!

Luulimme hyvästelleen surun murtaman miehen, kunnes tuntejen kuluttua yhtäkkiä joku seisoi edessämme "wau", hän sanoi. Tuttu kasvo, se sama yksinäinen mies. Olimme iloisia nähdessämme hänet ja hän oli todella yllättynyt, kun näytimme niin erilaiselta viime näkemän. Kuitenkin pian oli itku kurkussa, kun mies kertoi etsineensä alueen tarhoista poikaansa, jota hän olisi niin kovasti halunnut nähdä. Se tietysti oli vaikeaa, koska varmasti äiti oli sanonut tarhatädeille "jos joku mies tulee kyselemään poikaani, kiellä ja sano, ettei tästä tarhasta sitä lasta löydy".. Voi ei. Meitä myös jäi harmittamaan, että se oli viimeinen kohtaamisemme. Unohdimme pyytää sähköpostin tai Facebookin, josta olisimme saaneet uudet kuulumiset.

 Kalus Terranova, mekko Forever21, ylipolvien sukat ja kengät Japani


Toivon todella, että miehen tarina päättyy hyvin. Tulisipa ahne ja katkeroitunut äiti järkiinsä.. Pidän peukkuja, että isä saisi tavata lapsiaan yhä ja kaikki menisi juuri niin kuin pitäisi.