tiistai 16. syyskuuta 2014

Tokio matkaopas videolla

Videolla käyn läpi kuuluisat karaoke -kopit, jätti elektroniikka tavaratalot (videossa kävin 9 kerroksisessa), näytän japanilaista erikoista vessaa ja esittelen Golden poo taideteoksen, mikä esittää kakkapökälettä. Toivottavasti video on mielenkiintoinen ja tempaa katsojat mukaansa.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Minua luultiin 4 vuotta mua nuoremman tyttäreksi...


Matka jatkuu Jejuun, joka on kaunis saari Koreassa, maaginen ja paratiisi meille. Ensimmäiset ajatukset sinne mentäessä ei silti olleet kovin ruusuiset, koska vasta oli tapahtunut kamala onnettomuus, missä Jejuun ajanut laiva kaatui. Ahdisti erityisesti, että monen nuoren koululaisen kohtalo oli siinä. Laivasto käski tapaturman aikana lapset hytteihin ja sinne he jäivät.. Etsinnöissä huoneista löytyi lukuisia hukkuneita lapsia. Miten kamalaa. Kuulin, että ainakin yhden luokan opettaja teki itsemurhan tapahtuman jälkeen. Vaikka mikään ei ollut hänen syytään, niin varmaan kamala olo kaiken tuon jälkeen ja vaikea ottaa murtuneena vielä lasten vanhempien tuskat kaiken päälle.. Alkoipa tämä kirjoitus ikävästi, mutta nyt pääsette tekstiin ja päiviini syvemmin ja tunteellisemmin mukaan, kun tiedätte, mitä mietin surullisena matkalla lukuisten positiivisten kokemusten joukossa myös.
En aio nyt kirjoittaa YHTÄ ikävistä asioista tähän postaukseen, joten tässä oli ne huonot uutiset ja loppua kohden parempiin uutisiin pienen valitusvirren jälkeen.

Olimme katsoneet etukäteen edullisia guesthouseja netistä. Yksi alue vaikutti lupaavalta ja matkaoppaat sanoivat sijaintia keskeiseksi. Kuulosti lupaavalta, vaikka sinne olikin hankala päästä. Parilla bussilla matka taittui maisemia katsellessa. Kun pysäkkimme tuli, paikka näytti jotenkin maalaiskylältä, missä ei olisi mitään. Meillä oli guesthousen osoite ja kysyimme paikallisilta sinne tietä. Meidät ohjattiin aina ties minne. Aluksi yösijaksemme osoitettiin erästä taloa. Käytiin sisään ja koputettiin ovea. Siellä asui joku pariskunta ja ne ihmettelivät, kun kaksi turistia oli kotiovellaan. Aivan väärä paikka. Onneksi he kuitenkin osasivat oikean reitin majoitukseemme ja he saattivat meidät oikealle tielle. Oli jotenkin hassua vilkuilla ovensuusta jonkun paikallisen koti ja nähdä heidän reaktiot meistä.

Päästyämme oikeaan paikkaan guesthousen työntekijät sanoi, että ainoastaan sitten saamme huoneen, jos tulemme heidän illallisjuhliin, joka maksoi n. 10€ henkilöltä. Hinta tuntui suurelta, koska aterioita sai vain 1-3€ monista ravintoloista. Maksoimme sen silti. Sitten aloin miettimään, että siellä syödään varmasti lihapitoisia ruokia ja olen kasvissyöjä.. Kysyin tarkemmin juhlista ja he innoissaan selittivät kana&olut juhlista. Väsyneenä yritin peitellä vihaani. En tahtonut maksaa kymmentä euroa tyhjästä. Kerroin, etten voi syödä kanaa, että onko mahdollista saada raha takaisin ja jättää bileet välistä. Se ei ollutkaan ongelma, mutta Ilonan piti mennä juhliin. Ilonaa se ei nyt haitannut, ainoa vaan, että Ilonakaan ei juo kaljaa. Menin juhlien alkaessa yksin huoneeseemme turhautuneena. Laitoin wifin päälle ja vihaisena selasin netin ja somet läpi. Yritin rauhoitella itseni. Olin todella väsynyt ja se oli yksi väsyneimpiä ja rankimpia päiviäni koko matkalla.

Kun Ilona tuli pippaloista hän ilmoitti "siellä oltiin todella uteliaita meistä. Pahin oli, kun multa kysyttiin, että oliko se sun tytär, joka ei päässyt paikalle". Se oli meille molemmille paha. Ilona on minua 4 vuotta nuorempi, eikä hän halua näyttää äidiltä. Enkä minä lapselta. En tiennyt, pitikö itkeä vai nauraa, siinä väsyneenä teki mieli kumpiakin, hahhah, mitä ihmettä!


Sekavaan, väsyneeseen mielentilaan ei helpottanut kalliin kahvilan tuotteet. Mansikkasmoothieni ei ollut smoothieta nähnytkään. Pahinta esanssi mössöjuomaa mitä olen koskaan testannut. No ainakin sai edes käsien tärinän ja heikon olon pois sekä verensokerit tasaisemmiksi.


Tämä on niin kamala potretti kollaasi minusta. Oli vaan ihan pakko laittaa se tänne, kun olen tätä ihmetellyt yli puoli vuotta. Olisi luullut tämän kuvan perusteella minun nauttineen kana ja olut juhlissa ties mitä epäilyttävää oluen lisäksi, mutta en ollut tehnyt yhtään mitään, juhlatkin jäi välistä. Miten pystyin näyttämään tuolta? En tiennyt, että yliväsymys turvottaa kasvot noin pahasti. En tajua miten näytän tuolta ja nykyään nauran tälle kuvalle, halvat huvit. Viikko sitten näytin tämän kuvan äidille ja hän käänsi päätään, kun ei halunnut nähdä tytärtään "narkkarin näköisenä". Apua! Haha. Sadannen kerran, MITEN VOIN NÄYTTÄÄ TUOLTA :D!!!!!???? Mennääs oitis hehkeämpiin kuviin.

Guesthousen pihalta upeat näkymät. Tuolla oli ihan hengittää kaikessa rauhassa hiljaisuudessa


Sain nukuttua kunnolla ja turvotuskin laski yöllä. Aamulla suihkun jälkeen oli niin freesi olo. Vielä kun sain meikattua ja laitettua ihan kivan asun, niin tuntui kuin uudelta ihmiseltä. Oli todella ihana tunne.


Viimeisestä kuvasta ei nyt pääse guesthouse huoneemme tunnelmaan hyvin sisälle. Siellä oli niin ihanan rauhaisaa ja maisema oli valloittava. Parvekkeella oli ihana olla, harmi, että kuva ei anna oikeuksia upeudelle. Siellä oli myös peilipöytä, jossa oli kiva meikata luonnonvalossa merimaisemaa ihastellen.

Päivän asu Peplum haimeineen päivineen, kaikki ulkomailta tästä asusta.

Lähdimme eri puolelle Jejua ja jätettiin guesthouse taaksemme. Kävimme katsomassa eri suihkulähteitä ja upeita maisemia.





Miten ihana ja erikoinen talo!


Netti matkaoppaassa suositeltiin Lotte hotellin ilta valoshowta. Kruisailimme bussilla paikan päälle. Hotelli oli mieletön. Meitä vastassa oli hotellityöntekijät ja he auttoivat matkalaukkumme linja-autosta pois. Kysyivät, oliko meillä huone varattuna. Pöyristyneenä ihmeteltiin, että meidän näköiseltä kysyttiin jotain sellaista, ei ikinä mentäisi niin kalliiseen hotelliin, eikä olisi varaakaan. Sanoimme vain, että olemme tulossa katsomaan showta.


Vasemmalla hotellin upeata uima-allasta ja muuta. Oikealla valoshow. Vedestä nousi välillä ties mitä piruja ja lohikäärmeitä. Nuo esitykset ovat yleisiä Aasiassa, niin tuo ei ollut mitenkään niin ihmeellinen kaikki Disneylandit sun muut jo kolunneena.

Illalla löydettiin upea motelli kaikkien kolkkojen guesthouse (ja bussiasema + lentokenttä) öiden jälkeen. Guesthouseissa nukkui tuntemattomia ihmisiä samassa huoneessa ja pedit olivat huonoja (se on sitä reppureissaajan arkea). Myöskään asemien ja kenttien kolkot tuolit ja lattiat eivät olleet ihanteellisia vuoteita. Nyt meillä oli vihdoin privaatti huone ja vieläpä todella edullinen. Meillä oli niin hyvä sänky ja siihen sai säätää jopa lämmön. Voi vitsit kuinka ikävä minulla onkaan sitä ihanaa huonetta ja vielä kaiken väsymyksen jälkeen olo oli kuin taivaassa siellä.

Rakkaudella, 
Pihla

torstai 11. syyskuuta 2014

Synttärivideo (KOREA)


Viime postauksessa näytin upeasta museosta kuvia, niin tässä videossa on rutkasti lisää. Toivottavasti joku täältä bloginkin puolelta innostuisi tuon katsomaan. Nuo duppaukset on sitten vähän mitä on, kun äänitin ne hetken mielijohteesta melkeen putkeen ja piti päästään nopeasti jotain sanoa.

Tässä videossa on myös vähän päiväni videolla -materiaalia. Näytän upean synttärilahjan, minkä ostin itselleni ja nukuin vessassa, mikä on ollut yksi kamalimmista öistä ikinä. Siitä huolimatta synttärit ulkomailla on tosi jännä juttu, koska aina olen syntymäpäivienki aikaan maleksinut Suomessa.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Pihla 22-vuotias, Korea, Busan, Trick eye museum

Olen näin puolisen vuotta myöhässä kirjoittamassa syntymäpäivä postaustani. Eli 28.4.2014 tuli vuosia minulle 22. Päätimme viettää sen hauskasti museossa, jota oli kehuttu. Museo oli tosi hieno ja mieleenpainuva. Kuvat varmaan kertovat enemmän, millainen museo oli kyseessä. Itse sai olla tauluissa ja silmää jekutettiin.

 Levitaatio hetki

 Kerrankin olen jotain muuta kuin lasta todella paljon pidempi








 Hienot ratsastushousut




 Mikä nyt ei kuulu joukkoon? 


 Minä poseeraan samalla, kun Ilona hoivaa sairasta haaksirikkoutuneella lautalla

 Jumppaa jumppaa!


Mikä/mitkä olivat suosikki kuviasi?

torstai 4. syyskuuta 2014

Mökillä tubettajien kanssa "Lepakkoluola" ja #kutsumua

Viime viikonloppuna täydet autot vei meidät Muurameen viettämään viikonloppua. Olimme vuokranneet upean mökin kaikilla puitteilla kauniiden maisemien ääreltä. Mökki oli vasta valmistunut ja siltä se näyttikin, ihan kuin hammasharjalla olisi kiillotukset viimeistelty. Juhlittujen iltojen jälkeen mökki ei näyttänyt aivan samalta, mutta onneksi ihanat ihmiset porukastamme (en minä) jaksoivat vielä kankkusen kourissa puunata huushollin taas uuteen uskoon.

Mökille en viitsinyt ottaa monia erilaisia vaatteita, niin vaihdoin vain topin seuraavana päivänä. Kumpi päivän asu on parempi?


Olin kateellinen, kun osa mökkiporukastamme täyttivät tortillalettuja mitä ihanimmilla täytteillä. Mökillä itse söin epäterveellisesti, pakaste pizzat ja nuudelit olivat aterioitani. Ei mikään ihme, että nyt olen kipeä ja kuumeessa, kun nyt blogiin kirjoitan torstai päivänä..  Katja ei ymmärtänyt uudenaikaisesta uunista hölkäsenpöläystä ja oli polttaa minunkin pizzani omansa lisäksi. Onneksi edes minun lätty jotenkin onnistui.

Pitkin viikonloppua vastailin ask.fm kysymyksiin sekä videolla, että tekstin muodossa. Siellä tuli niin tyhmiä kysymyksiä, että. Miten joitain voi kiinnostaa niin idioottimaiset asiat? Hyvä kuitenkin, että moni osaa kirjoittaa niin kivoja kysymyksiä ja ihania juttuja sinne.

Yksi hauskoista kysymyksistä oli "voisitko meikkaa Janin?" ja minähän meikkasin. Trissky siinä niin oikein viimeisen päälle! 


ja upea maisema. Oli ihana ilma tuolla, kun niin pitkään olen hengitellyt kaupungin pölyjä..

Tein myös kutsumua haasteen mökillä. Todella hieno kampanja. Oletko itse lähtenyt tähän mukaan?

#kutsumua haaste kampanja kiusaamista vastaan! 
Olen aina ollut erikoinen, oma itseni vahvasti. Sitä ei olla aina hyväksytty, vaikka en ole vahingoittanut omalaatuisuudellani ketään. Joistakin on vaan kummallista, että teen asioita eri tavalla. Tästä huomaa, että meitä on moneksi. Ole juuri sellainen, mitä olet, kunhan vain olet ihana oma itsesi vahingoittamatta itseäsi ja muita. Ei välitetä muiden ikävistä mielipiteistä, välitetään itsestämme ja muista vilpittömistä ihmisistä. Elämä on liian lyhyt haaskattavaksi toisten mielipiteitten miettimiselle, koska sinulla on omasi, niin pidä ne.


Viimeisenä video mökkiviikonlopulta, siinä myös esittelen hulppean mökin, koska unohdin ottaa valokuvat siitä blogia varten. Muutenkin valokuvailu jotenkin TAAS VAIHTEEKSI jäi, harmi. Älä huoli, videossa on paljon minua, jos et seuraa ketään tubettajia, niin pysyt kärryllä minun sekoiluissani ja toilailuissa. No ei nyt sentään. Myös pari lukijaa/videoitteni katsojaa lähetti minulle kirjeet, niin luen ne videon lopussa.
No, Mitäs pidit?

torstai 28. elokuuta 2014

Ibiza 2014 ja ensimmäinen postaus, ranta ja päivän asu

Olimme kuun alussa Ibizalla lomalla ja ajattelin yhden päivän asu postauksen laittaa tähän väliin, kunnes jatketaan taas Aasiaan. Varmaan ihmettelette kun matkustelen niin paljon ja pomppaan eri maasta eri maahan blogissani.





Rannalla näki monia illan bileitten mainostajia. Toinen toistaan hienompia käveleviä mainoksia.

maanantai 25. elokuuta 2014

MINÄ PIILOKAMERASSA | Smoukahontas | PARIS HILTON | Tubecon +stalkkaaja

Tämä postaus on kuulumisia täynnä. Toivottavasti pysytte kärryillä, koska tiedossa on paljon kaikkea uutta ja jännittävää. Video helpottaa teitä, koska siinä kerron ja näytän kaikki tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin.


Kuvasimme Trollikamera piilokameraa Mara katti -Youtube kanavasta tutun Katjan kanssa. Siitä lisää alhaalla. Sattumoisin kesken kuvausten näin kadulla Smoukahontaksen ja lähdin juoksemaan ilman kenkiä hänen peräänsä ja repäisin Katjankin mukaani, hänellä oli kuvaus kesken, mutta onneksemme lopuillaan. Oli ihan mieletöntä nähdä Smoukahontas, niin ihana ihminen tai jopa ihanempi, kuin videoissa. Todella mukava. Pompin ja kiljuin, koska olen aina halunnut nähdä Sara Maria Forsbergin. Videolle sattumoisin taltioitui keskustelumme, niin ylhäällä näette mitä puhuimme Smoukahontaksen kanssa.

Kesällä olen nähnyt toisenkin ihmisen, mikä sai minulta pasmat sekaisin. Ibizan lentokentällä katsoin sivulleni ja näin edessäni Paris Hiltonin. Siis mitä? Joku kaikkien tuntema julkkis edessäni. Puhuin myös hänelle ja pyysin yhteiskuvaa, mutta jotenkin se yhtäri idea karkasi sitten käsistä eikä onnistunut. Videolla on myös pieni pätkä Parisista, minä paparazzina.

Sitten videolla on myös Tubeconia, joka oli ihan mieletön tapahtuma tubettajille. Kiitos kaikille, ketkä tulivat moikkaamaan minua ja halaamaan sekä kaikkea söpöä!


Piilokamerasta tuli mahtava, kiitos Mara katti ja Trollikamera, että pääsin tekemään näin hauskaa yhteistyötä kanssanne. Tätä oli niin kiva tehdä ja olla tällaisessa uudessa ja jännittävässä jutussa mukana.

Lopuksi vähän ikävempiin asioihin, mikä on kyllä helpottanut videon julkaisemisen myötä. Muistatteko kuin vähän aikaa sitten kerroin stalkkaajasta? Kerron nyt tässä vielä lyhyesti. Monta vuotta olen ollut ahdistunut, kun lähes joka päivä eräs henkilö on stalkannut netissä tekemisiäni, ennen kuin minulla edes oli somessa juuri mitään. Hän yritti päästä Facebook kaverikseni eri feikkikäyttäjillä ja kirjoitteli minulle sekä omalla että feikkikäyttäjillä kaikkea. Hän yritti pyytää myös kavereitani kaveriksi tekaistuilla käyttäjillä. Blogissa huomasin heti ip-osoitteen avulla, mitä hän blogissani tekee. Vietti paljon aikaa blogini parissa. Arvosteli, zoomaili kuvia, etenkin bikinikuvat kiinnosti häntä. Niistä hän etsi virheitä ja luetteli niitä kommentteihin. Myös perhettäni kavereitteni lisäksi hän stalkkasi.

Videon myötä sanoin suorat sanat ja pistin myös erikseen henkilökohtaisesti sellaista viestiä, että voisiko se lopettaa ja mikä hänellä on mua vastaan? Siihen hän säikähtäneesti puhui itsensä pussiin, mutta kielsi kaiken, väitti, ettei ole tehnyt mitään. No, ihan ymmärrettävä reaktio. Kuka nyt voisi sanoa suoraan "joo sori Pihla, että oon haukkunut ja arvostellut sua monena "eri persoonana" ja pyytänyt sinua, että läheisiäsi FB kaveriksi feikkikäyttäjillä, mitä minulta löytyy monta". Hän varmasti itsekin tietää, ettei tuo ole tervettä.

En tiennyt, että videosta tulee niin suosittu, mutta hyvä kuin tuli, sain paljon tukea kommentoijilta ja se auttoi ihan hirveästi ahdistukseen, jota olin joutunut sietämään. Jotenkin tosi vapauttava olo tuli videon julkaisemisen jälkeen.

Paris Hilton, Instagramista tuttu Booge.y (jolla on maailman kaunein lapsi), Smoukahontas ja Mara katti (joka tahtoi alimmasta kuvasta itsensä rajatuksi, höh)

Onko teillä tapahtunut kesällä tai lähiaikoina mitään jännittävää? Oikein mahtavaa, jännityksen täytteistä ja mukavaa alkuviikkoa kaikille!

perjantai 22. elokuuta 2014

Busan, Korea ja nuorukainen, korealainen "Steve" matkaoppaana

Täällä tylsänä perjantai päivänä töitä odotellessa taas vaivun onnelliseen horrokseen muokatessani lomakuvia ja muistellessani ihanaa kuukauden mittaista matkaamme, joka vietettiin Ilonan kanssa keväällä. Vihdoin blogikin saa kuulla lisää matkastamme, toivottavasti pidätte.

Japanin jälkeen vuorossa oli Korea. Minulle uusi maa ja matkakohde jännitti suuresti, Ilona oli jo kolunnut pari kertaa aikaisemmin Koreaa eli hieman jo konkari. Ensimmäinen etappi oli kiva Busan. Siellä on kaikille kaikkea aina nähtävyyksistä shoppailuun. Paikka on suuri, mutta monet paikat siellä tuntuu pieneltä ja kotoisalta.

Ilona tahtoi esitellä minulle Yongdusan Parkin. Siellä olisi ollut näköalatornikin, mutta ajattelimme katsoa maisemia myöhemmin muualta korkealta ilmaiseksi. Olihan sieltäkin ihan mukavat maisemat, koska puisto oli korkealla ja muutakin tekemistä riitti.


Pariskunnille puisto oli suotuisa ja rakastavaiset siellä kävelivätkin onnessaan. Kaiteisiin sai lukita rakkausviestejä ja lukkoja, ihan mitä vaan sydän sanoi, niin vain taivas oli rajana runoilujen soinnussa.


Päivän asua, sattumoisin puistoon sopivaa, hempeää ja romanttista. Valkoista pitsiä ja söpöä vaaleanpunaista hameessa. Minäkin meikittömänä näytän hieman hölmöltä, ehkä rakkaudesta sekaisin tai sitten muuten vaan..

 Mitkä puut ja koristeet. Ihanat vuoristot Lotte depatment storen ilmaiselta näköalatasanteelta.

Sitten päästäänkin Steveen, joka ei ollut nuorukaisen oikea nimi. Virallinen oli hieman vaikea, niin poika esitteli itsensä Steveksi. Korealaisilla pojilla on tapana keksiä itselleen englantilaiset nimet, kai se on heistä coolia. Eräs poika pyysi minua keksimään hänelle siisti nimi ja keksittyäni hän oli niin onnessaan.. 

Kun näimme Steven, hän ihaili vaaleita hiuksiamme ja oli niistä ihmeissään. Vaikkemme nyt erityisen blondeja olekaan. Aasiassa meistäkin astetta tummempi hius näyttää niiden silmissä blondeilta. Myös valkeat ihomme miellytti hänen silmäänsä, oli se niin ihmeellistä. 

Korealaisissa perheissä äidillä on valtaa, tai ainakin tässä tapauksessa vaikutti siltä. Steve rakastaa äitiään yli kaiken ja se näkyi. Äityli soitti poikansa perään useampaan otteeseen ja puheluita seuratessamme mies muuttui pikkupojaksi. Eleet ja ääni ja kaikki oli niin mammanpoikaa, että. Mamma kyseli kuulumisia ja toivoi, että kaikki olisi hyvin. Oliko poika syönyt ja oliko hauskaa. Meillä oli ainakin hauskaa seurata tilannetta vierestä ja kuulla aina vähän väliä, että äiti on ihan paras.

Pahin oli, kun menimme paikalliseen Lotte pikaruokaravintolaan. Lotte on muuten iso yhtiö Koreassa, vähän kuin täällä S-ryhmä. Siellä pöytäämme suristen lensi joku kärpänen. Nuorukainen pelästyi ja näytti taas avuttomalta pikkupojalta. Nauroimme. Siitä päästäänkin tarinaan, mikä Stevelle oli tapahtunut. Hän oli mennyt illalla huoneeseensa nukkumaan, ja sängyllä lepäsi joku kärpäsen tapanen. Poika oli kuulemma kiljunut ja äiti oli tullut auttamaan pahan ötökän pois huoneesta, sitten oli rauha maassa ja nuorukainen pääsi nukkumaan hyvin mielin. Niin hölmöä, nauroimme katketaksemme. Hassua nähdä suuria eroja suomalaisten ja korealaisten välillä. Hahahaa!!!

 Koreassakin on tuttua poseerata peace merkit pystyssä

 Näkymiä Lotte department storesta


Ensimmäisessä kuvassa näkyykin Busanin torni ja tässä kollaasissa on kuvia lähinnä sieltä puistosta, mistä kerroin ja Lotte departmentista ja lähistöiltä. Niitä rakkaudenosoituksia kirjattuna kauniisti ja muuta hienoa. Pidän kaikista yksityiskohdista ulkomailla, esimerkiksi ihan lyhtypylväs saa minut ihastelemaan ja jähmettymään...


Viimeisenä, muttei vähäisempänä rakkaudenosoituksia -tai sitten ei. Steve oli niin innoissaan kun tapaamisemme jälkeen sai meiltä halit. Ilona oli ensimmäinen ulkomaalainen, ketä nuorukainen sai halata. Ei varmaan montaa muutakaan hän ollut kerennyt halia elämänsä aikana, se ei ole nimittäin tavanomaista Koreassa. Steve oli onnesta soikeana, pyysi sata kuvaa sessiosta. Myöhemmin huomasimme, että hän oli laittanut omiin some juttuihinsa halauskuvia ja saanut kaverinsa myös kateelliseksi lähetellessään ympäri ämpäri ulkomaalaisen tytön kanssa otettuja halausfotoja.

❤Haleja ja rakkautta teidän ihanien perjantai rientoihin❤